Pillun nuoleminen hevostalli net foorumi

Onneksi oma äiti on oikea köökkihirmu ja se laittaa tosi hyviä pöperöitä! Ite en kokkaa ollenkaan: Kyllä minäkin tuollaiset asiat maistan, vaan en ole ikinä luokitellut itseäni mitenkään erikoiseksi. Pointti lienee lähinnä siinä etten tupakoi. Appivanhemmat ovat todella säästäväistä sorttia. Astiat ovat pinttyneen lian ja rasvan peitossa, kun eivät raaski kunnolla tiskata.

Ruokia en ole uskaltanut enää vuosiin maistella. Päiväykset ovat menneet yli ajat sitten. Paistettu lohi oli varsin mielenkiintoinen makukokemus, kun kalaa oli ensin säilytetty viikkotolkulla jääkaapissa, sitten paistettu ja pidetty päivä huoneenlämmössä ja lopuksi vielä viikkoja jääkaapissa. Samoin lihamureke sai yökkäämään.

Ei suolaa, eikä mitään muitakaan mausteita, kokonaisena paistettu jauhelihaköntti, joka oli vielä keskeltä raakaa. Ja sitten noiden kanssa vielä rupisia kuoripottuja. Niskakarvat nousee pystyyn kun miettii sitä mummon hirveää kana-banaanilaatikkoa jota se tekee uunissa. Se on niin käsittämättömän kamalan makuista ruokaa että ei mikään. Noh, niitä tuli sitten anoppilaankin sieltä naapurista.

Jääkaapissa kaikessa oli punainen hintalappu. Minä vaan mietin, että kuinka monta kertaa kylmäketju oli katkennut välillä. Niin, ja niitä kaupasta saatuja hevosen leipiä söi ihmiset. Ikinä en oo missään kylässä saanu tollasta "tarjoilua". Joka paikassa on ruoka maistunut ruualta ja oikein makoisalta. Se on raakaa jauhelihaa, joka on vissiin maustettu jotenkin. Viimeksi oltiin lounaalla miehen äidin luona ja keskellä pöytää oli puolen kilon mötikkä raakaa jauhelihaa ja kaikki muut paitsi minä vetivät sitä hyvällä ruokahalulla napaansa Mä törmäsin Saksassa siihen raakaan jauhelihaan.

Kahvilassa oli valmiita leipiä, joissa oli raakaa jauhelihaa ja sipulisilppua. Miehen ysikymppinen mummo harrastaa kans homeisia mehua jne. Itelleen hommas ruokamyrkytyksen keväällä ja vielä syytti kaupasta ostettuja hedelmiä. Ne on kuulemma myrkytetty ja hän siksi sairastui. Mitään ei viskata pois. Ei se mitään haittaa, ne on pari viikkoa jääkaapissa seisoneet.

Kukaan ei ollut uskoakseen moistä näkyä - ja hajua! Siitä sanottiinkin, että eihän tätä kehtaa sioillekaan tarjota, sylkisivät päälle. No niin sitten kylmän viileesti puhelin käteen soitto lähipitseeriaan ja tilaus vetämään.

Että sen jälkeen ei ole moista tarttenut edes haistaa saati ääntä kohti pistellä siinä talossa. Mummolassa kun tiskattiin hyvin pimeässä keittiönurkassa ruosteisella vedellä ja astiat olivat ruskeaksi ruosteesta pinttyneitä, eikä siinä valaistuksessa niin missä? Moneen kertaan vieraille tarjoiltu keksilautanenkin on hyvin tuttu näky mummolassa, vaikka mummoa ei enää olekaan. Talossa asuvan enoni vaimo on kunnostautunut tällä saralla edelleen. Jouluna äitini vei sinne ison läjän vastaleivottuja muhkeita joulutorttuja, mutta illalla pöydästä löytyi vain emännän itsensä viikko sitten?

Kerran tehtiin lettuja ja en siinä sitten kehdannut sanoa että vähempikin määrä rasvaa riittäis. Sulatti varmaan paketillisen voita siihen yhteen taikinaan. Ja tietenkin myös kuohukermaa joukkoon ja muutama desi sokeria. Letut paistettiin lilluvassa rasvassa jota lisättiin aina yhden letun jälkeen. Ja kaiken kruunasin kun jokaisen letun jälkeen ripoteltiin päälle muutama teelusikallinen sokeria: Muutenkin mummini elämäntavat eivät mitkään terveelliset ole, mitään kasviksia tuskin maistanutkaan moneen vuoteen Ei kylläkään ole mikään lihava, vaan pienikokoinen.

Useimmiten kannattaakin tyytyä vain kahviin.. Eli imeksinyt ja heitellyt takaisin kuppiin. Ihan sama asia kuin että mä antaisin koirien nuoleskella kupissa olevat keksit ja sitten tarjoaisin vieraille. Äitini tädin luona kahvikupit oli joskus vähän huonosti pesty, vanha kun oli, mutta ei muuta kuin kupin huuhtaisu ennen kahvin kaatoa ja tietysti tiskaus kahvin jälkeen, jotta seuraavat saivat puhtaat kupit. Vaarilla kävin aina kaapit tyhjäämässä tasaisin väliajoin, kerran löysin yli vuotta vanhan kahvipaketin.

Siellä tosin kehtasi sanoa, jos maito oli mennyt klimppiin tai pulla oli homeessa. Muuten olen saanut aina ensiluokkaista ruokaa. Nyt on pakko Päivämäärä: Vanhemmat olivat kanssani vuokraemännällään vanhempi nainen, jolla asuivat alivuokralaisena kahvilla. Itse olin aika taapero. Otin sitten tarjottaessa kääretorttua.

Pian sanoin äidille, etten jaksa. Kohteliaana äiti söi, syy mahalaukkuni äkilliseen kutistumiseen oli selvä: Isäni keksi myös ottaa torttua, vaikka äitini yritti muorin silmän välttäessä elehtiä, että "älä hemmetissä! No, isäni otti torttua, mutta ei millään saanut sitä alas. Lopulta hän vainvihkaa kääräisi palan taskustaan löytyneeseen nenäliinaan ja luikki vessaan. Vessassa isä sitten yritti vetää tortun alas, mutta se jäi kellumaan pöntöön. Vessaharjalla sohien ja äänettömästi kiroten isäni sai tortun viemäriin: Jos näen tämän niin kohteliaasti kieltäydyn.

Mummon kiisselit ovat kyllä todella hyviä, mutta tässä kyseisessä kiisselissä lillui noin 5cm halkaisijaltaan oleva elävältä keitetty lukki!

Oli ilmeisesti tarttunut matkaan kun mummo marjoja käynyt puskista keräämässä. Ja nykyinen naurunaihe on mummoni tekemät "kivipullat". Tuoreeltaan kuumina ne on hyviä mutta auta armias kun ne jäähtyy. Pullia ei saisi kirveelläkään halki. Siis aivan kirjaimellisesti kuivat kakut: Tätä en kyllä vieraille syöttänyt, ja tapahtumasta on jo vuosia menee nuoruuden piikkiin: D Minä siis pidän kovasti simpukoista.

Joku minulle sitten nohevana taivasteli simpukoiden hintoja, ja kysyi, että maistuuko normaali järvisimpukka samalta? Että syö niitä, tuloo halvemmaks. Minähän sitten kietaisin blondit! Täytyy kyllä puolustautua että googletin ensin, ja sieltä löytyi muutama rohkaiseva tarina sota-ajalta, jolloin simpukoitakin syötiin no, silloin syötiin myös mm.

Minä ihan oikeasti innoissani keittelin niitä, laitoin valkosipulia ym, mutta maistuivat sanoinkuvailemattomalle. Kukaan muu ei edes suostunut haistamaan, saati maistamaan. Joo, en siis suosittele. Ja vähäksi aikaa meni maku kyllä kaikkiin simpukkaruokiin. No, huumorilla siitä kin selvittiin. XD Vastaa viestiin Ilmoita häirikköviestistä  Re: Sitä kuten kaikkia lihatuotteita valvotaan hyvin tarkkaan, tälle nimeltään Mett on vielä erikoistarkat säädökset koska on raakaa.

Eli sitä on kyllä ihan turvallista syödä jos haluaa. Vähän ihmeellistä tuollainen yököttely jos lihaa muutenkin syö, eihän se siinä kypsennettäessäkään muuksi muutu Itse en ole maistanut kun en ole lihaa syönyt pariinkymmeneen vuoteen mutta ihan yleisesti sitä täällä syödään sämpylän päällä.

Pentuna kaverin synttäreillä oli mustikkapiirakkaa josta oli jäänyt sokeri pois. Oli helevetillisen pahaa piirakkaa, ikuisesti muistan että miten pahaa mustikkapiirakasta voikaan tulla kun siitä jää kaikki lisätty sokeri pois!

Muutenkin ruuat olivat joskus vähän kummallisia, mutta kerran yritti saada minut syömään riisin kanssa sellaista sairaan näköistä, kelmeää vihreän-ruskean-keltaista kastiketta. Ja ei se mitään kastiketta kyllä ollut! En tiedä, mitä ihmettä siinä oli tai oliko edes tuoretta. En ollut pienenäkään nirso, vaan kuuliaasti söin monenlaisia ruokia joko innokkaasti tai sitten ainakin asiallisesti, mutta sitä kastiketta ehdin syödä puolitoista lusikallista, kunnes oksensin.

D Hoitotäti sai slaagin. Riisipuuro keitetään veteen, väriksi vähän punaista maitoa niin taas tuli kattilallinen edullista ja hyvää puuroa. Ja kyseinen anoppi ei kituuttele rahan puutteen takia. Asuu yksin isossa tiilitalossa järven rannalla ja metsää on myyty joten pelkkää nuukuuttaan pihistelee. Pakastin pullistelee ruokia ja leivonnaisia mitä siskonsa käyt tekemässä mutta niitä ei vieraille poikansa perheelle syötetä vaan kaikki vanha kaivetaan esille jota kaapin periltä löytyy.

OT mutta ihan oikeasti luin tuosta kun silmäilin vaan tekstiä, että: Taisi olla hänen eka kertansa kun ruokaa laittoi, joten veljen kanssa silloin panskana ihan kohteliaasti sitä sitten syötiin. Isä kun oli laatikkoon makaronit keittäny lihaliemikuution kera ja lisäksi suolaa taisi olla pari kukkurallista teelusikkaa. Oksettaa ihan se haju. Kerran kun siivosin niitten jääkaappia, kurkistin yhteen kannelliseen kuppiin niin siellä oli jotain sieniä ja kupin reunat kihisi valkoisia matoja.

Appiukko on kova kalamies ja jääkaapista löytyy jatkuvasti kalayllätyksiä. Viime kesänä keittiön lattialla oli laatikossa parikymmentä makkarapakettia. Loota tönötti siinä ainakin pari päivää, ajattelin että harmi kun noita makkaroita ei kyllä uskalla antaa enää koirallekaan. Niin appiukko sanoikin, että pitääpä laittaa nuo makkarat kylmään, kun ne syödään urheiluseuran talkoissa!!! Mikäköhän siinä on että joitain ruokia vaan ei voi syödä Kaverit aina repivät hiuksia päästään kun koittavat keksiä illanistujaisiin menua joka kelpaisi mullekin.

En ole erityisen ylpeä tästä ominaisuudestani, kyllä olis elämä helpompaa kun voisi syödä -tai edes maistella- kaikenlaista. Anoppini on todella taitava keittiössä ja kokeilee usein erilaisia uusia reseptejä ihan menestyksekkäästi. Kerran hän kuitenkin päätti tehdä itse jauhelihaa peuranlihasta, siitä "huonommasta" osaa joka ei ollut kelvannut paistiksi. Jollain vanhalla lihamyllyntapaisella sitten jauhoi lihat ja valmisti peuranlihapullia.

Muut kehuivat ja mä istuin naama punaisena pöydässä ja toivoin että perheen ahne samojedi tulisi mun tuolin taakse istumaan. Kokki kyllä myönsi itsekin ettei jauhelihasta tainnut tulla ihan sellaista kun piti, eikä sitä ole enää myöhemmin tarjoiltu, onneksi! Kamalin ravintolassa saatu ruoka tarjoiltiin nenäni eteen viime syksynä Kaliningradissa.

Mentiin kavereiden kanssa toooodella hienoon ravintolaan siis sellaiseen että kadutti kun päästiin narikkaan eteisestä, epäiltiin ettei meillä ole varaa edes vesilasilliseen..

Ruokalista oli venäjäksi ja tarjoilija siis joutui kääntämään meille joka kohdan. Lista ei ollut kovin pitkä, joten ruuat valittiin vaikeuksista huolimatta suht nopeasti. Ruokailijajoukkomme oli aika "hankala": Yleensä on kuitenkin ravintolassa kuin ravintolassa jotakin löytynyt. Kasvissyöjäystävälle suositeltiin hyvää kasvispastaa. Pasta oli värjätty mustekkalan musteella liilaksi.

Mulle osui "paras" ruoka, joka sisälsi ehkä tonnikalaa ja spaghettia, mutta haisi kuolleelle gerbiilille. Kolmas kaverimme tilasi salaatin, jonka jälkeen tarjoilia kysyi "Really??! No, salaatti sisälsi yhden salaatinlehden, pari herkkusientä ja jonkin oudon, suurta toukkaa muistuttavan ihonvärisen pötkön, joka haisi kammottavalta.

Pääteltiin että se on jonkin elukan suvunjatkoelin. Ei kun viinit naamariin ja kotiin tekemään voileipiä! Tätä ei lukenut listassa.

Älkää kysykö mitä viini maksoi! Mutta kun jäi traumat.: Aloin yökkiä ja yritin sitä peitellä, mutta tajusi emäntä mikä vikana ja pyyteli anteeksi, oli ottanut lapset avuksi leipomiseen Yksi paiva meilla oli serkut kaymassa ja han keitti makaroonia ja jotain muuta mossoa, en muista mitaan. Jai kaikilta syomatta ja hoitotati mietti miksi kellekkaan ei maist?! Samainen tati teki meille raakaa kanaa jota soin hyvalla ruokahalulla ja hilliton oksennustauti, siita lahtien katsoin monta vuotta etta kana on kypsaa.

Aitini vaitti mua ihan friikiksi sen suhteen. Meidan mummolassa ei ole voinut syoda pitkaan aikaan mitaan, siella kun asuu kaksi pahasti dementunoitunutta ihmista ja yksi vanhin tatini jolla on altzaimerin tauti en tieda miten kirjoitetaan..

Salassa pistetaan aina poissa homehtuneet ruuat, mehut vuodelta Pakastinkin on taynna marjoja vuodesta , ja suku kiitti luojaa kun sahko pamahti poissa ja ne sulivat ja saimme heittaa ne poijes hyvalla syylla. Muuten olisimme varmaan saameet kauheat saarnat. Tassa tapauksessa lahinna saalittaa kun huomaa etta toinen on tosiaan niin huonossa kunnossa etta ei edes huomaa leivan homehtuneen, sita etta kaapissa on 10 pakettia homehtunutta sokeria ja lisaa lapataan.

Maitoteestakin on jaanyt traumoja, olin pienena ystavallani yota ja hanen aitinsa keitti illaksi ja aamuksi maitoteeta joka jaahdytettiin ja sita "taytyi" juoda. Ja hirvia etta oli kauheaa, urheasti nielin ne kaiken ja sen jalkeen en ole sinne mennyt yoksi.

Muuten tahan hataan en mitaan kovin kauheita ruokia muista. Paikallinen kaurapuuro sisälsi enemmän keitettyjä sokeritoukkia kuin kauraryynejä. Ruoan säilytys oli myös tapa sinänsä, lämpimässä. Ruuat saattoivat seistä parikin päivää helteessä, jonka jälkeen paikalliset kämppikset söivät ne hyvällä ruokahalulla. Onneksi olen kasvissyöjä, etten näihin kulinaristisiin elämyksiin joutunut suuremmin tutustumaan. Kanssamatkustajastakin äityi ensimmäisen mahataudin jälkeen kasvissyöjä.

Pahinta oli varmaan taudin vaivaamat sweet potatoesit, jotka emppamme työnsi eräs kaunis aamu aamupalaksi. Hiljaisuudessa vedettiin perunat vessanpöntöstä alas.. Voi apua kuinka kamalaa. Mausteiden kanssa olen superhuono, kokkinakin melko surkea. Toisaalta, eipä meillä koskaan vieraita käy ja silloin harvoin kun käy, haen suosiolla kaupasta tarjottavat; Vastaa viestiin Ilmoita häirikköviestistä  Re: Pennut kaivelee nenää ja yskii ja sorkkii pulla- tai piparitaikinaa,laittaa välillä suuhun ja takasin Kaikilla leiriläisillä oli sen jälkeen vatsanväänteitä.

Örffiilana oli tädin sätkä hampaissa leipomaa pullaa.. Makiaa makaronivelliäkin syötiin, mutta se oli herkkua: Mummolassa sai hirven kieltä, sitä oli pelottava syödä, kun siinä oli nystyröitä yök..

Voipaketti oli jopa siirtynyt asunnosta toiseen kahdessa muutossa. Itse en syö voita, mutta en kehdannut roskiinkaan heittää, kun äiti sen toi. En katsonut päiväystä, kun tarjosin voita. Sitä päivän maitotonkassa lämmenneen litkun makua on mahdoton unohtaa!

Interraililla tilasin summamutikassa ruokaa rantakaupungin pikkuravintolassa: Vaalea kumimainen otus, jossa ei näyttänyt olevan suolan häivääkään. Vähän natustettiin lonkeroita kaverin kanssa, mutta imukupit tökki sen verran että jäi lautaselle. Meillä tuo "makea" makaronivelli on keitettyjä makaroneja maidossa, johon sitten oman maun mukaan mausteita yleensä pikkuripaus suolaa. Sain 60mk hillotehtaalta korvauksia.

Pienenä olin serkuilla kahvipöydässä vanhempien kanssa ja niillä oli tarjolla mm. No söin kuoret ja pyörittelin taikinasta pallon ja lätkäsin äitin käteen.

Hopeateessä ei kuulu olla teetä mukana. Kerran meinasivat pakottaa minut syömään 3v lapsen likaisilla käsillä voiteleman rikkinäisen leivänkannikan Ja puhumattakaan flunssaisten ihmisten valtoimista aivastuksista ruokapöydässä.

Itse olen päässyt vähällä, koska pahin on kalakeitto joka on keitetty päineen, ruotoineen ja nahkoineen. Varmaan monessa perheessä tehdä näin, mutta minusta jotenkin inhoa..

Voitte arvata mummelin ilmeen kun vähemmän nuori Neiti Jäyhä on ruokapöydästä kirmannut oksentamaan ja sitten kaikessa hiljaisuudessa illalla tilaamaan kebabia mummolaan että saa jotakin syötävää. Kavereilla myös olin joskus vuonna yksi ja kaksi hoidossa, ja siellä oli aamiaiseksi maidossa turvotettuja Weetabikseja sekä maidolla ja sokerilla jatkettua teetä. Arvatkaa kaksi kertaa kuka ei mennyt sen hoitokeikan aikana kertaakaan kouluun koska tämä aamuinen menu aiheutti allekirjoittaneelle ensinnäkin "oksennustaudin" sekä ikuisen kammon Weetabikseihin sekä maidolla jatkettuun teehen.

Joillakin sukulaisilla on ikävä tapa jättää liharuoat puolikypsiksi eli ne ovat paistoasteeltaan raakoja, väittävät vain mokomat että on medium! Nykyään Neiti Jäyhä syö lihaa, mutta ei ollessaan sukuloimassa, ja ihan turvallisuussyistä! Nykyään en syö mitään vatuista valmistettua jos en ole vattuja itse puhdistanut.

Ja jos pelkästään ihan pahasta ruuasta puhutaan niin pahimmasta päästä on ollut Amican ravintolassa tarjoiltu ruoka joka koostui puoliraaoista perunaviipaleista ja tomaattimurskasta. Oli varsinainen ruoka päässyt loppumaan ja hätäpäissään olivat kokanneet tämän "herkun" meille loppupää syöjille. D Jos ne olikin jotain muuta karvoja, esim alapäässä on huomattavasti enemmän karvoja kuin silmäripsissä.

Sen koomin en ole pystynyt puolukkapuuroa syömään vaikka se ennen oli herkkuani. Otti makkarapaketitn pakasteesta ja laittoi reppuun. Noh, reppu sitten hukkui reissulla ja makkarat luonnollisestikkin jäi syömättä. Reppua kyllä etsittiin, mutta eipä sitä löytynyt. Keväällä setäni sitten lähti pappani kanssa metsään siihen samaiseen siis raivaamaan.

Kuinka ollakkaan, reppu löytyi ja makkaratkin olivat vielä tallella. No, meidän pappa sitten reippaana poikana söi ne puoli vuotta ulkona olleet makkarat: D Samainen pappa syö myös muikkuja raakana, tai jos hauen sisältä löytyy toinen kala niin senkin voi syödä.

Muutenkin tästä papasta voisi kertoa tunti kaupalla mitä erikoisempia juttuja: Itse pesen paljon käsiäni ja kerran kun katsoin anopin keittiötouhuja, huomasin ettei käsiä pestä jos välillä käydään vessassa tai niistetään tai aivastetaan käsiin. Kerran yski koko ajan laittamaansa ruokaan. Itse en voi syödä lihaa, jos sillä on vielä tarjottaessa silmät päässä. Anoppi laittoin "herkkuruuan" mieheni ampumasta metsosta. Metso oli paistettu kokonaisena ja pää oli tallella. Teki tiukkaa maistaa edes pientä palasta, kun metson pää oli siinä tarjottimella.

On kuulema vanha tapa tarjota pää metsästäjälle.. Kerran taas olin jo ottanut paistia lautaselle, kun lihan alkuperä tuli puheeksi.

Ruuassa oli siis kahta eri lintua, jotka molemmat oli appiukon vahingossa yliajamia vaiko yliajettuina löydettyjä.. Miehestäni on sama tapetaanko lintu aseella vai autolla, mutta minua alkoi jälleen kerran ällöttää kun kuvittelin ateriaani liiskana tiellä renkaan kuvat niskassa.

D ok, jostain paistaa kyllä vähän läpi kaupunkilaissinkkujen hienoperseisyys Samoin en ymmärrä mitä kauheaa on siinä että emännän lapset ovat koskeneet johonkin tarjottavaan, kun usein se leipojakin niihin koskee Ai niin, mutta tämähän olikin ht-netti, lapsivihaajien kokoontumispaikka.

Jos ne lapset ovat niin kamalia niin pakkohan ei ole mennä kylään sellaiseen paikkaan missä niitä on, kun ne siellä usein koskevat esineisiin. Ja tosiaan, se itse tarjottavat tehnyt on yleensä niihin koskenut, iik!

Ja siis ihan ihmisen käsillä. Vaikka onhan siihenkin koneita olemassa nykyään, tiedoksi vaan että eivät ne mummot tai no itseasiassa kukaan joka haluaa hyvää pullaa tehdä sellaisia käytä Vastaa viestiin Ilmoita häirikköviestistä  Re: Eihän kenenkään pointti ollut yksin se, että penskat oli niitä ruokia koskeneet, vaan se, ettei siitä hygieniasta ole mitään takeita. Ota se sormi pois persiistä. Juu, en vain ymmärtänyt mikä siinä on niin kamalaa että nimenomaan lapset ovat johonkin koskeneet jos siis lapsia edes on tarkoitettu, ht-netin katkeroituneet haahakat kun keksivät lapsille niin mielikuvituksellisia haukkumanimiä että varsinainen sanoma jää epäselväksi Kyse ei siis ole siitä, että lapset ovat siihen koskeneet, vaan että ne lapset ovat koskeneet ennen leipomista ties mihin.

Lapsia kun seuraa niin ne käy vessassa pesemättä käsiä, sit kaivetaan nenää oikein tunteella ja ehkä siitä syntynyt räkäpaakku suuhun vielä. Varpaitten välistä nypitään sukkanöyhtä ja aivastetaan vielä käsille.

Sit räkä roikkuu niin sen voi pyyhkäistä omiin käsiin. Ja sit onkin sopivasti leipomisen aika. Ei muuta kuin hihat ylös ja kädet taikinaan. Veivatessa on kiva maistella taikinaa suoraan sormista.

Sit jotkut vieä ihmettelee, miksi lasten veivaamat tortut ei uppoo.. Jotkut lapset toki pesee kätensä ja sit kaikki onkin ok. No sikäli ei läheskään kaikki aikuisetkaan pese käsiänsä, töissä seuraan kauhulla, kun lähes kaikki tulee kierrokselta, käy vessassa vessa aivan ruokapöydän läheisyydessä ja sit evästauolle ilman käsien pesua.

Asiakkaiden välissä sentään putsaa edes vähän käsiään? Miljoona tarinaa ois muistisairaista vanhuksista ja niiden ruokatarinoista, mutta se nyt jääköön ; Itse säästynyt pahoilta ja osaan ennalta kiertää monta, kiitos siitä erikoisruokavalioni, johon on hyvä vedota.

Tosin yleensä omaan syöntiin. Ja minä kyllä autan lapsia siinä käsien pesussa ennen leivontaa ja jos täytyy niistää, niin se ei tapahdu siinä leivontapöydän ääressä ja kädet todellakin pestään sen jälkeen, sormia ei työnnetä suuhun kesken leivonnan yms. Ei se lasten kanssa leivonta nyt niin mahdotonta ole.

Mutta kaikki kun ei ole noin tarkkoja. Enpä tiennyt tuollaisista tavoista, meillä lapset pesevät käsiään. Toisaalta jos vanhempia ei lasten hygienia kiinnosta niin tuskin omansakaan, joten luulisi ettei sellaisten lasten vanhempienkaan leipomuksia voisi silloin syödä? Jos itse syö jotain ruokaa eri tavalla ei se kai tee muusta tavasta väärää? Moni juo kahvia tai teetä maidon kanssa, ei se ole mitenkään outoa.

Jos itse juo ilman kannattaa asiasta sanoa, eipä se yleensä ole kenellekään mikään ongelma: Samoin weetabixit ja muut murot on usein tapana syödä maidon kanssa, se on ihan niissä paketeissa tarjoiluehdotuksenakin. Taas jos itse mupeltaa niitä kuivana luulisi weetabixinkin tarttuvan aika pahasti kurkkuun, se minua ainakin enemmän oksettaisi Tällaiset esimerkit kertovat kyllä ihan puhtaasti omasta tyhmyydestä, eivät ollenkaan tarjottavien laadusta Entisen poikakaverin äiti oli tosi hyvä ruoanlaittaja, mutta yksi ruoka meni yli: Joskus kaverin mummolassa saatiin sienikastiketta, jossa oli vähän mausteita mukana - sammalta, havunneulasia, koivunlehtiä, multaa.

Mitäpä sitä nyt turhaan sieniä siivoamaan tai pesemään. Tein kaverin mökille juustotortun mukaan viemisiksi. Päälle vadelmia ja kakkukiille. No, kaverin überbakteerikammoinen poikaystävä tietysti sai palan, jossa vadelman sisällä oli mato. Pikkukaveri oli vielä selvinnyt kiilteen alla elävänä, vaikka kakkua oli säilytelty jääkaapissakin ainakin vuorokauden verran.

Itse en olisi ollut moisesta moksiskaan vadelmissa voi joskus olla matoja , mutta tämä miekkonen on tapahtuman jälkeen suhtautunut hyvin epäilevästi kaikkiin meikäläisen kokkauksiin.

Ja eiköhän sinne sitten menny yks pitkä vaalea hiuskin. Kaveri, joka olevinaan oli kova jätkä, ei kertakaikkiaan pystynyt syömään sitä leipää nähdessään hiukseni mukana siinä: D Sain ite mussuttaa hiusleipäni, ilman hiusta toki, ja tehä kaverille uuden.

Kyllä peratut muikut voi syödä muuten kokonaan, vaikka päineen. Kieritetään suolassa ja vehnäjauhossa, ja paistetaan runsaassa voissa. Tosi namia, vaikka ei olekaan mikään terveellisyyden huippu.: Eli tuo ei ole esimerkki ällöruuista.

Muikusta tehtyä kalakeittoa en ole maistanut. Varsinkin kun tee oli sellaista irtoteetä joka lusikoidaan kupin pohjalle, sitten kuumaa vettä ja maitoa päälle ja sekoitus. Vähän aikaa jäähdyttyään maito kun muodostuu kalvoksi teen päälle ja juoman seassa lilluu irtonaisia tee hippuja.

Tulipa monta kertaa kaadettua ikkunasta ulos alimmainen kerros ja avoimet ikkunat tai liruteltua ruukkukasveille kun kukaan ei nähnyt. Ja vaikka miten yritti tilata teensä "without milk" niin aina se vaan tuotiin maidon kanssa Onneksi usein sai samalla jotain syötävää että teen sai joten kuten alas vähän kerrallaan ottamalla ruuan päälle, mutta jos mitään syötävää ei samaan aikaan tarjottu niin meinasi kyllä yökkäys päästä.

Joskus neljännellä luokalla olin yökylässä luokkakaverin luona. Mainittakoon, että olin itse luokkani pisin tai toisiksi pisin tyttö, ja tämä luokkakaverini vastaavasti pienin, ja kovin hentoinen muutenkin, samoin kuin paria vuotta nuorempi pikkusisarensa.

Eli itse olin luokkakaveriani päätä pidempi ja painoinkin varmaan ainakin 10kg enemmän, vaikken mikään paksu ollutkaan. Aamupalalla ei ollut tarjolla muuta kuin valmiiksi annosteltu riisimurolautanen, johon oli kaadettu muroja valehtelematta n.

Olipas sitten "kunnon aamupalaan tottuneella" leipä, jogurtti, maito, ehkä vielä jokin hedelmä vähän outo tunne. Kaveri ja siskonsa söivät pikkulusikalla yhden muron kerrallaan ja eivät meinanneet jaksaa syödä loppuun, kun itselläni koko aamupala olisi mennyt yhdellä lusikallisella alas.

Enpä sitten kehdannut pyytää lisääkään. Ja kun kuitenkin joku kysyy, ei todella ollut mikään vähävarainen perhe - eivät vain osanneet ajatella, että jotkut syövät eri tavalla kuin omat kirppu-tyttärensä. Muutamia vuosia myöhemmin äitini ja pikkuveljeni olivat yökylässä veljeni kummitädin luona. Heillä oli myös kaksi tytärtä, veljeni ikäinen silloin ehkä toisella tai kolmannella luokalla ja muutamaa vuotta nuorempi tyttö.

Heille olivat tarjonneet sitten iltapalaa, joka oli ollut mehulasi ja äidin kertoman mukaan 3x3cm kokoinen pizzapala. Äiti ja veli olivat katsoneet toisiaan epäuskoisina, miettien, kehtaisiko koko palan laittaa kerralla suuhunsa vai ei, kun taas vastapäätä istuneet pikkutytöt olivat nakertaneet palaansa ja puolivälissä tulleet siihen tulokseen, että ovat ihan täynnä.

Muistelen, että äiti oli kuitenkin ollut reipas ja pyytänyt veljelleni lisäksi ehkä toisenkin palan: Ihan samalla tavalla kuin vattumatoja, hämähäkkejä, velttoa mustekalaa ja munankuoriakin, eiväthän ne mitään myrkkyä ole: D Kyllähän monet noita kaloja pistelee päineen kaikkineen, mutta itselleni on kyllä todellakin kuvotus edes ajatella syövänsä kalan päitä, selkärankaa ja suolia paskoineen.

Sellaisia nelisen senttiä pitkiä kaloja. Kalakeitossa on itsepyydystetty kala usein päineen ja varsinkin neulamuikut syödään aina päineen, ruotoineen. Sienikastikkeessa oleva havunneulanen kertoo, että ruoka on aika luomua. Eikä todellakaan saa mua yökkimään. Lapset ovat aina pesseet kätensä meilläkin ennen leipomista Eli siis korkeareunaisella pellillä uiskenteleva ällötys, jonka olisi voinut imeä pillillä. Päällä juoksettunutta kermaa, en ole varma, oliko vatkattu.

Siihen vielä nupiksi hilloklimppejä päälle. Kaiken kruunasi tupakantuhka ja koiran karvat. Onneksi emäntä poistui vessaan ja sain tarjoiltua oman osuuteni koiralle.

Muuten kylässä tarjotut ruuat on aina olleet syötäviä. Myslitki syön yleensä mielummin kuivana tai jogurtin kanssa, mutta en mielellään maidon kanssa.

Itse koen kohteliaaksi tavaksi ilmoittaa, mitä on mahdollista saada, ja kyläilijä saa itse valita. Lisäksi loppuun hauska tapaus: Hän oli tehnyt vapun ajaksi simaa jota oli jäänyt. Taisi olla kesäkuu kun tulimme kylään. Mummo sitten tarjosi simaa, ja siitä kun pidin niin join. Maistui aika pahalle ja vinkkasin äitille, mutta kukaan ei huomannut joten join siman urheasti.

Kotona sitten vanhemmat huomasi että oli juomassa jotain vikaa: Olin nimittäin päissäni, sen verran oli käynyttä sima: D Ja minulla siis ikää 6 vuotta: Ihan oikeasti, kalanpaska tai sappineste ei kuulu ihmisen ruokaan - paitsi ehkä Ei hienostokakaran mielestä. Herkkua on öljyssä rapeaksi paistetut neulamuikut ja lohkoperunat.

Voisikohan vetää sellaisen rajan, että sisälmykset ovat ok, joskus jopa hyviä, mutta ulostetta en kyllä nyt missään muodossa söisi, vaikka olisi kuinka rapeaksi paistettu.

Kyllä minä muikkuja päineen söin silloin, kun kalaa vielä söin. Nykyään en syö kalaa missään muodossa. Noista aamupaloista tuli mieleen, kun kaverin mummolassa tuli joskus yökyläiltyä - iltapalalla ainoa juomatarjonta oli tee, jota en voinut sietää lapsena.

Lopulta uskalsin kysyä, saanko ottaa vettä teen sijaan, kun siinä tarpeeksi kauan olin yökkäillyt teetä alas kurkustani.. Samoin eräs pääsiäinen olin samaisessa paikassa yötä ja meidän piti syödä kaverini kanssa mämmiä.

Jokainen lusikallinen minkä alas suustani sain tuli samantein ylös. Kummasti on kyseinen hetki syöpynyt mieleen. Tekisi varmaan itse kullekin hyvää olla vaikka kuukausi ilman rahaa ja ruokaa, ehkä sitten maistuisi huonompikin ruoka. Pää, nahka ja ruodot kalakeitossa on myös antamassa ruoalle makua, ei niitä useinkaan ole tarkoitettu syötäviksi.

Jos joku syö, antaa syödä, ei siinä ole tarvis muiden kakistella. Pieniä neulamuikkuja ei pysty perkaamaan, joten ne menevät sellaisenaan paistettuna.

Ja mitä pahaa on munankuorissa? Edesmenneillä mummoillani ja muilla vanhemmilla ihmisillä on aina ollut tarjolla aika priimaa tarjottavaa. Toisella mummollani oli kuitenkin tapana tarjota kuivalihakeittoa, jossa oli sekä perunoita että riisiä. Tästä en jostain syystä pitänyt nuorempana eikä kuivalihakeitto ole suosikkejani vielä tänäkään päivänä vaikka riisiä ei olisikaan perunoiden lisänä.

Mämmi on toinen joka ei uppoa, ei ole koskaan kelvannut missään muodossa. Yhdessä työpaikassani tarjoiltiin kesällä viileässä säilytettyä keittoa, joka päivä viikon ajan. Juu, jäi syömättä toisen kerran jälkeen. Itse olen tarjoillut kavereilleni paikallista herkkuamme, kuivattua lihaa. Muutamat kaverit söivät hyvällä halulla kunnes kysyivät, miten se oli valmistettu: D Hengissähän tässä vielä olen vaikka ulkomaan matkan seurauksena tuli salmonella takavuosina sairastettua. Väitän myös että vastustuskykyni on tästä johtuen suht hyvä: Päivän-pari vanhasta maidosta voi vielä tehdä mannapuuron jne.

Eilen olin 4-vuotissynttäreillä ja päivänsankari tarjosi sipsejä suoraan omasta kourasta. Söin kiitollisena kun taas vieruskaveri pyöritteli silmiään ja kieltäytyi kunniasta mietti varmaan onko lapsi pessyt milloin viimeksi käsiään, oliko sillä sormi juuri äsken nokassa jne. En ole ihan noin tarkka. Tosin kerran joustavuudestasni oli haittaakin: Yksi niistä maistui huonoksimenneelle mutta söin sen silti sinnikkäästi. Mutta onpahan matkamuisto muiden joukossa. Yksi kerran kokeiltu mutta jatkossa vältettävä makuelämys löytyy: Mummo kun laittaa ruokapöytään kurkkuviipaleita leipää varten, niin ripottelee niihin sokeria.

Jos on varaa syödä hyvin, niin se on sitten se suuri synti eikä niin saa tehdä, koska on ihmisiä, jotka eivät ole niin etuoikeutettuja. Että koska maailmassa on köyhiä, pula-ajan nähneitä ja huono-osaisia, niin kyllä se sitten kaikkien muidenkin on syötävä koira karvoineen ja päiväysvanhaa homeista leipää.. Mutta niin kauan kuin ei tarvitse, niin en sitä tee.

En edes kenenkään moralisoijan mieliksi. Tai miten tehdään liivate, jota monissa ruoissa on. Ja luuletteko, ettei kaupan marjatuotteissa ole matoja? Ja tämä täti laittoi keiton vielä jotenkin väärin, kaalit näytti ihan isoilta madoilta. Lomituspaikassa ihmettelin todella pahaa sinisenmustaa kahvia johon maito sekoitettaessa muuttui vihreäksi.

Ihmetys selvisi, kun pääsin kahvinkeittoon, suodattimessa oli sellainen säästösuodatinpussi vuodelta nakki ja kahvinporoja täys, uutta kahvinpuruannosta varten vain kaivettiin kolo entisten joukkoon ja eikun lorisemaan. Ihmettelivät sit mun keittämää kahvia, että miten se olikin hyvää Toisessa paikkaa oli myös kahvielämys, vanhaa kahvia, jota lämmitettiin yksinkertaisesti napsauttamalla keitin uudelleen päälle!

Kova musta karsta pannun pohjassa ja lähinnä öljyä muistuttava litku kupissa. Ei mennyt alas vaan kukan juurelle. Kaveri imaisi omansa kuuliaisesti naamaansa, mutta ilme oli sanoinkuvaamaton: Hevosta oltiin eräässä paikassa ostattelemassa ja emäntä kutsui kahville. Kahvi oli ihan jees mut voi jee mitä tarjoamuksia, jäistä leipää ja mikrossa sulatettua gotlermakkaraa valehtelematta 5 cm siivut ja se inha ihralima päällä, tais olla vanhaa Hevonenkin jäi ostamatta sillä kertaa. Mitä ällöruokaa teille tarjottu kylässä vol 3 Lähettäjä: Minun isäni tekli mulle aina lapsena tuota makeaa makaronivelliä, piippuvelliksi sitä sanotiin.

Voisilmä ja sokeria päälle, nam. Ei siihen sen kummempaa reseptiä tarvita, kuin että makaronit keitetään maidossa ei saa polttaa pohjaan sitten yhtään , hitu suolaa ja ehkä voita, ja siinä se. Paksu "kastike" jää kyllä. Varsinkin kun on nähnyt leipomisprosessin.

Ja synttärikakut joista puhallettu kynttilät räkimällä D Mut kyllä toi oikea hopeateekin maistuis jos ois hunajaa ; Maito jätetään, ainakin meillä, viimeksi heitin paprikajauhetta joukkoon, namia. Ja kuivaliha kans on herkkua, kaverit harvemmin ymmärtävät sen päälle kun kuulevat miten valmistetaan.

Siis toi nyljettynä mun tiskipöydälle. Minä ja lapset katsottiin järkyttyneenä roikkuvia loikkajalkoja ja jaloissa meillä pomppi omat puput. Arvatkaa vain syötiinko pupujen serkut? Se oli keittynyt mukana. Oli raukka nostanut sarvensa pystyyn: Mutta en toki syönyt sitä, enkä ko. Entisaikaan olisi kuoltu ruokamyrkytyksiin ellei olisi noin tehty. En minäkään pysty ymmärtämään, mikä siinä niin kamalaa on Syön joskus jauhelihaa raakana, jos on takuuvarmasti tuoretta.

Pupuakin meikäläinen pistelee hyvällä halulla jos saa.: Mutta tietysti jokaisella oma makunsa. Meillä syödään myös hevosta. O Ja voi hyvänen aika jos talossa on vielä lapsia, ne ovat saattaneet hengittää ruuan suuntaan, silloin on kyllä paras oksentaa suoraan siihen lautaselle ettei kenellekään jää epäselväksi miten ällöä ruoka on. Kauhuksenne on kerrottava että eivät edes ne einekset valmistu missään steriilissä tyhjiössä, niihin käytetään joskus ihan samoja aineita kuin oikeaankin ruokaan, ja niissäkin voi olla jopa bakteereja: O Ja ottaen huomioon mitä cloory on kertonut mäkkärin työtavoista niin mieluummin söisin kylässä ruokaa johon perheen sairas kapsi on räkäissyt limaklimpin mausteeksi kuin sitä mäkkäriruokaa.

Monikohan sitä söisi jos näkisi valmistus- ja käsittelyprosessin? D Mutta ei tosiaan enää ihmetytä miksi nykynuoriso on aina sairaana ja kärsii kaikista mahdollisista allergioista. Vihaan mummoani, joka kasvattaa kaiken maailmana kanaa, ja kukkoa ja lammasta.. Onhan sitä ennenkin talossa possuja kasvatettu ja lapset elikoihin tykästynyt, mutta ruuaksi ne on laitettu. Ja joo, yksi hauska tapaus taas tähän loppuun. Olin ekaa kertaa entisen mieheni vanhempien luona kylässä savossa.

Muuten hyvä, mutta verta en ole ruuassa koskaan sietänyt, ja se hyytyneen veren koostumus on jotenkin.. Muut popsi innolla vieressä: Kyllä meilläkin tavalliset isot muikut perataan, mutta neulamuikut on niin pieniä, että ei meillä niitä perata. Saattavat tosiaan nuolla pullasta vaikka sokeria ja laittaa pullan takaisin vatiin.

Viisaat vanhemmat siinä sitten hymyillen katsovat ja valittavat kuinka näille lapsille ei vaan mitään mahda. Koko aikana ei tietenkään yhtään kieltosanaa kuulu tai kädestä kiinni nappaamista tapahdu Tällaisten lasten jäljiltä en ota koskaan pöydästä mitään, saati syö yhtään mitään heidän kotonaan. Ja vielä sitä aitoa, ihan hevosesta tehtyä toisinaan. En koe ällöttäväksi millään tapaa. Omia lemmikkejäni en ovisi kuvitella syöväni minäkään kuitenkaan..

Ne Weetabiksit oli oikeasti lilluneet siinä maidossa puoli tuntia että oli muuttunut mössöksi. Vähemmästäkin varmaan sinultakin lentäisi laatta, varsinkaan jos et satu olemaan kyseenalaisten puuromössöjen ystävä. Mun anoppi ei vedä vessaa kunnolla asioinnin jälkeen kun se säästää vettä. Niimpä niiden vessassa haisee aina ihan törkeesti kuselle. Anoppilassa syödään aina lämpimän ruoan jälkiruoaksi riisipuuroa, se on mun mielestä aika kummallista. Mut joo, kukin taaplaa tyylillään!

O Minulla ei "lennä laatta" mistään normaaleista ruuista, oma raja menee siinä että ne eivät saa olla pilaantuneita. Ja silloinkaan en oksentele toisten nurkkiin vaan ilmoitan asiasta ja jätän syömättä: Alkuperäisessä viestissä muuten mainittiin ettei etsitä kenenkään henkilökohtaisia inhokkiruokia vaannäitä vähän outoja tarjoiluja. Se että sinulla lentää laatta kun muroihin laitetaan maitoa ei muuta sitä tosiasiaa että on paljon yleisempää syödä murot maidon kanssa kuin ilman.

Ja yhä, jos tykkää syödä murot kuivana kannattaa siitä mainita, kun tosiaan tapana on käyttää niiden kanssa jotain kostuketta niin emäntä ei voi tietää että jollakin hienopepulla "lentää laatta" hänen tarjoilustaan.

Eli ihan vain omaa tyhmyyttä jos ei sen vertaa uskalla suutaan avata: D Eikä tarvitse edes valmistusmenetelmää kertoa. Juu ei olla lapista kotoisin. Minäkin olen ranskalaisessa ravintolassa saanut ranskalaiset heh uitettuna viinietikassa.

Löllöjähän niistä tuli ja vesi lensi silmistä moiseen väkevyyteen tottumattomalta. Omakin mummoni laittaa ruokaa aitoon mummotyyliin; voeta pitää olla, läskiä ja suolaa samaten. Rasvaa en kammoa, mutta niitä narskuvia läskinpaloja kyllä olen hienohelma, mutta aina olen halunnut lihani lihana, ilman rustoja, jänteitä ja ihraa.

Ja suolaa on tosiaan sen verran joka sapuskassa että tuntuu kuin sydän pettäisi saman tien sitä syödessä. Yhden kaverini vanhemmilla on tapana syödä aina hedelmiä aamupalalla. Ei siinä mitään, mutta yökylässä ollessa kun tuli mentyä aamiaiselle vasta muutama tunti näiden vanhempien jälkeen, oli vähän inhottavaa syödä niitä hedelmiä jotka ovat kuorittuna ja paloiteltuna odotelleet lautasella sen muutaman tunnin: Kiva että laitetaan valmiiksi, mutta..

Aika nahkeita omppuja sai joskus mutustella. D Varsinkin tälle jaksoin hekottaa "Ruuat saapuvat. D" Itselle ei ole mitään kovin traumaattisia pöperöitä osunut kyläillessä eteen. En kyllä söisi mitään lapsen suussaan muussaamaa keksiä tms. Kaikki jotka eivät ymmärrä tätä siis etteivät usein ei-lapselliset halua syödä toisten kakaroiden maistelemia ruokia , voisivat ajatella että söisittekö itse, jos joku aikuinen ensin maistelisi ja kuolaisi pullan suussaan ja sitten tarjoaisi sinulle limaista klönttiä, että ole hyvä!

Ja ihmettelisi vielä päälle kun ei kelpaa Jostain syystä muutamakin "kaveri" aina sanoi, että huomioivat kyllä sen ja ettei tarvitse itse tuoda mitään. Tahallista v-päisyyttä ja kiusantekoa, yrittivät selvästi lannistaa päätökseni. No,ei onnistunut, sen sijaan arvostus muutamaan ihmiseen meni kertaheitolla ja kyläilyt tietyissä paikoissa kummasti jäivät.

Mä olen ihan ruuan laittamisen ilosta laittanut myös kasvissapuskaa vegekavereille. Ihan tämän keskustelun motivoimana nousin sitä keittämään: Ja kun vieras kieltäytyy kertaalleen nuoltuja kahvileipiä syömästä, ollaan naama nyrpällään. Mitenkähän jos vieras nuolisi kaikkien pullien päälliset ja laittaisi takaisin vadille, vieläköhän isäntäväelle kelpais? Ja nämä ovat sitten niitä samoja katkeroituneita kääpiä joiden oma ylilihava pikku-fifi nukkuu pää omistajan tyynyllä ja syö samalta lautaselta.

SE on jo oksettavaa. Nuoltu on pulla on nuoltu pulla, ei se asia nuolijasta riippuen muuksi muutu. Mutta jos se sitten on asiallista kahvipöytätarjottavaa vieraille, niin mikäpä siinä, syököön joka haluaa. Oli se sitten ollut lapsen, aikuisen tai koiran suussa. Sen sijaan käpälöidyltä ruualta ei voi välttyä, jokuhan kaupassakin laittaa leivät pusseihin. Tänään syömäni mansikatkin on joku poiminut kätösillään ja pesemättähän ne syödään. Melkein kaikki ruoka kelpaa joka ei ole pilaantunut ja on ruuaksi tarkoitettu.

Poikkeuksena kaikki mikä vielä elää, kuten osterit, niitä en saisi alas Kaupassa saa kyllä pyöritellä tomaatteja ja valita vain parhaat pussiin Ja tietysti nuo valmiiksi poimitut mansikat: Pelloilla poimijoita on kaikenlaisia, paljon ulkomaanvahvistuksia, paljon myös kunnon juntteja joilta puuttuu käytöstavat.

Että jos joku saa vatsavaivoja muroista, joissa on maitoa niin älkööt ihmeessä ostako mansikoita! Monet ovat kirjoittaneet anopeistaan, ja liityn siihen joukkoon. Kahvitellessa hän tarjoaa useampaa sorttia kekseja, kakkuja ym. Meitä on kolme henkeä pöydän ympärillä. Hän on asettanut kaikkea kolme kappaletta tarjoiluvadille. En siis voi ottaa toista palaa jotain erityisen hyvää, mutta jos en ota jotain vähemmän houkuttelevaa, hän pystyy näppärästi huomauttamaan, että pala nököttää vielä jäljellä.

Juu, ymmärrän, jos joku teistä ei jaksa tuntea sympatiaa kohtaani kokemuksienne jälkeen: D Ja mun herkku, herneet on siististi kuorten sisällä. Ei kai sitä ole tarkoitus liottaa vaan syödä samantien?

Muutenkaan en ymmärrä tuota että laitetaan annokset valmiiksi. On eri asia laittaa valmiiksi maitoa ja ne weetat lillumaan lautaselle jos syödään HETI. Sitten jos ne ovat lilluneet ja muhineet siellä maidossa kymmeniä minuutteja ei enää ole kyse mistään ei-maitoa-murojen-kanssa eikä weetabiksit edes ole mitään muroja! Naureskelee sitten innoissaan, hänestä se on tosi hauskaa.

Reissun päällä, jos ei ole naista, niin tekee homman tietysti its, ja eikun markettiin. Se on jo melkein pakkomielteistä, mutta tää hänen on saatava tehdä mahdollisimman usein. Kun olin noin kolme-neljävuotias, se oli suurinta herkkuani ja sitä kinusin oikein urakalla. En ole hieno enkä mäkkärikansalainen, mutta jotenkin kai niin nirso ja tottunut juomaan rasvatonta purkkimaitoa. Joskus maatiloilla heinähommissa ennemuinoin, kun tuli oltua niin se ruokailu maidon ystävälle oli sitten vesilinjainen.

Kahvin seassa menee ihan ok. Lampaan liha on myös mitentahansa laitettuna niin: Ihan sama juttu että jos lemmikkeinä on kultaisia noutajia niin ei haluaisi syödä naapurin tarjoamia nyljettyjä kultaisia noutajia. Tai jos on omia lapsia niin ei haluaisi syödä nyljettyjä lapsia Tässä on kysymys kiintymyksestä mutta sitähän ei voida ymmärtää Koirankin, mutta epäilen et koiranliha on aika pahaa Ihmissyöjäks en oo vielä toistaseks rupeemassa ku se on laitonta. Niin ja lampaan lihasta on helppo saada pahaa.

Hyvin tehtynä se on erinomaista. Ainakaan länsi-suomessa sitä ei syödä mitenkään yleisenä. Melkein yhtä yleistä on joku osterit perheruokana kuin puput. D no ei kai niitä nyt kaik tykkääkää. Ja pula-aikoina tietysti syötiin mitä vaan saatiin.

En kyllä minäkään kaipaisi näitä kunkin inhokkeja tänne, vaan aidosti kamalia kokemuksia! Kuten juuri noita tupakantuhkaisia löllökakkuja tai moneen kertaan sulaneita mummojätskejä. Niistä on hauska lukea kauhistellen. Itselläni lähes kaikki muu menee alas, mutta homeinen tai muuten pilaantunut ruoka ei.

Enkä nyt tarkoita mitään pari päivää yli päiväyksen vanhaa maitoa, vaan mikä on oikeasti pilalla. Ruokamyrkytys ei ole mitenkään houkutteleva idea. Itsekin leivoin jo pienenä, että lasten tekeleet eivät ole mitenkään kammottavia itsessään. Mutta jos lapsi nuolee täytteet ja laittaa takaisin, se on äklöä!

Onneksi ei ole omalle kohdalle sattunut. Nyt vaan haluaisin tietää, missä marketissa se äklö rekkakuski asioi, niin voisin kyseistä paikkaa välttää Vaikka pesenkin hedelmät aina ennen syöntiä. Se on myös rasittavaa, kun joku laittaa kahvin tai ruoka-annoksen valmiiksi, että pitäisi juuri sillä sekunnilla tulla pöytään.

Ja lautaset korjataan edestä pois samanlaisella kiireellä Se ei vaan selvinnyt siitä venäjänkielisestä listasta mulle kun on noi kyriliset kirjaimet vähän hakusessa. Katkeroiduin siitä kun se näsäviisas tarjoilia ei vaivautunut mainitsemaan musteesta vaikka nimenomaan puhuttiin että tarttis saada kasvisruokaa kun on "vegetarian" joukossa.

Kaverini kyllä suhtautui liilaan spaghettiin urheasti, menköön tämän kerran -asenteella, mutta kroppa ei vissiin tykännyt kun alkoi laatta lentää. C yrjösin niitten jälkeen..

Etenkin paistinpannulla lämmitetyt karjalanpiirakat on jääneet mieleen, ei niissä muuten olisi vikaa ollut, mutta samalla pannulla oli aiemmin lämmitetty munkkeja, ja se suolaisen piirakan pohjaan tarttunut palanut sokeri oli pikkutyttönä jotain aivan kamalanmakuista.

Sairaana mummo aina pakkojuotti perinteistä "parannusjuomaa", eli sipulimaitoa, oli aivan järkyttävää. Aina sai mummo huudot äidiltäni tuosta sipulimaidosta, mutta silti teki sitä uudelleenkin monet kerrat. Kerran muistan kaverin mökillä ruokana olleen grillipihvejä, jotka oli aivan mustiksi poltettuja, ja sitkeitä kuin kengänpohjat. Täysi työ oli saada yksi pikkuinen pihvi menemään alas. Meillä tuo mummojätski oli myös tuttua, tosin ukin tarjoilemana.

Ukki otti aina hyvissä ajoin jätskin pöydälle pehmenemään kun odotti meitä kylään, ja loppu sitten pakkaseen kun se ensin oli pari tuntia huoneenlämmössä seisonut. Montako metsästäjää ylipäätään tunnet? No, mä siihen, että kalakeittoa. No, meinas itkupäästä kun pääsin pöytään ja lautasella oli kirkkaassa liemessä perunan ja porkkanan kappalia ja neulamuikkuja Meillä kotona kalakeitto tehdään aina maitoon ja jotain säädyllisiä kalapaloja siellä on eikä kokonaisia kaloja päineen kaikkineen uimassa: Kyseinen eukko ei käynyt koskaan ite ruokakaupassa, ruuat tuli eräästä kaupasta josta heitettiin vanhat tai kohta vanhaksi menevät pois.

Jos joku oli homeessa "kaavittiin" päällinen pois tai pestiin ja ei muutako pataan vaan! D jälkiruuaksi teki usein omenapiirakkaa joka oli vihertävää?? Kun muutaman kerran seurasin sen ruuantekoa niin en enään suostunut syömään siellä mitään. Kakku ei pysynyt kasassa ja lillu omassa nesteessään kakkuvadilla He olivat umpiruotsalaisia, ja asuivat saaristossa. Tällä kefrtaa vain satuin huomaamaan, että voisilmät olivat aivan täynnä pieniä karvoja.

Siihen jäivät minun pullan syömiset. Arvatkaapa syönkö mitään hänen tekeleitään kun tiedän mitä jauhoämpärin pohjalla tapahtuu. Sama mummo pyyhkii jauhot leivontapöydältä takaisin sinne ämpäriin kuivaneella linnun siivellä.

Sama siipiharja on ollut käytössä ainakin 20v. Sen ei kuulu olla massava vaan juurikin kylkiluun hyvin tunnettavissa eikä ha Mitä mieltä laskelmista, elääkö? Laske niin, että maksatte omat osuutenne vuokrasta ja tuet lasketaan siitä. Mainos jossa Hans Välimäki puhuu Italiaa.. D Jostakinhan leivän ON tultava omaan pöytään. Miksei katsomo ikinä toimi??? Olettehan toki huomanneet, että joskus alkuvuodesta muistaakseni muuttivat Isoveljestäni on tullut hirveä http: Jos veli ei tajua puhua tilanteesta,juttele muiden kanssa..

Eikö tällä pitäisi jo painon tippua?? Googlaileppa elimistön säästötilasta tms. Ei kannata olla syömättä,syö mielummin terveellisesti. Nyt kuitenkin joku mättää, pukkaa jotain virhekoodia, toimiiko teillä?

...

Pillun nuoleminen hevostalli net foorumi

Olisiko ostanut jostain valmistiskistä tms.? SE on jo oksettavaa. Sata vuotta vanhat keksit ja kökköjä täynnä oleva maitokaan ei kauheasti houkuttanut. Myi valtavat maat joitakin vuosia sitten, joten pätäkkää on. Kerran, muistaakseni viidennellä luokalla jotkut olivat leiponeet omatekoista riisisuklaata. D Jostakinhan leivän ON tultava omaan pöytään.

: Pillun nuoleminen hevostalli net foorumi

Pillun nuoleminen hevostalli net foorumi Gratis porno seks sex i porno
KERAVA HAPKIDO PORI Katsastuskonttori rovaniemi aasialainen hieronta
Thai hieronta malminkartano nuru hieronta tampere Seuralaispalvelu miehille escort oslo
SEX SHOP PORI FREE CHAT PORNO Thai massage happy ending sex chat finland

Pillun nuoleminen hevostalli net foorumi

kesäkuu atrteam.info?f=9&i=&t= .. kun silmäilin vaan tekstiä, että: homeista pillua.. no jo on ollut herkkua. Saattavat tosiaan nuolla pullasta vaikka sokeria ja laittaa pullan takaisin vatiin. sisältö nimimerkiltä * keskustelupalstalta atrteam.info -foorumi aina ja mies tietää sen, mukavempaa nuolla puhdasta kuin kusista pillua!!. Suomen suosituin hevosalan keskustelufoorumi. Hyppää rohkeasti mukaan.